Kehikko pystyssä ja kurkihirsi asennettu

Eilen illalla autoilin talolle. Hirsikasat olivat poissa, jokainen hirsi on löytänyt paikkansa. Ihmeellisiä ja toisaalta niin yksinkertaisia nämä hirsitalot, matkaavat nyt paikalta toiselle, kohtaavat erinlaisia ihmisiä eri aikakausilta. Mietin, miten paljon ratkaisee kunkin autiotalon kohdalla ne ihmiset, jotka sattuvat talosta kiinnostumaan tai olemaan kiinnostumatta. Yksi ei näe talossa mitään ja antaa välinpitämättömyyttään talon lahota sijoilleen. Toinen näkee edessään vuosien polttopuut ja antaa moottorisahan laulaa. Kolmas ymmärtää tulleensa unelmiensa kotiin ja antaa talolle jatkoajan ja uuden elämän.

       
Vanha kurkihirsi korvattiin uudella palkilla lujuuden parantamiseksi (minä olisin kyllä laittanut sen vanhan). Vanhat vuoliaiset saadaan onneksi näkyviin yläkerran huoneisiin, koska kattorakenne lämmöneristyksineen tulee vuoliaisten päälle. Iloitsen yläkerran korkeudesta, matalilla sivuilla, jossa haukanikkunat ovat, mahtuu reilusti seisomaan ihan seinän vieressä.

Tässä kuvassa näkyy hyvin talon kuisti muutokset ajan saatossa. Alunperin on selvästi ollut pieni avokuisti, jonka päällä on ollut haukanikkuna, taloon on tuolloin käyty suoraan pariovista, joiden paikka vielä näkyy porrasaukon vieressä. Myöhemmin on rakennettu korkea kuisti ja tehty aukko portaille yläkertaan. Kuistista taas on tehty uusi oviaukko parioviaukon viereen. Siitä johtuu tuo hassun näköinen porrasmainen aukko eteiseen.

Alla muutama kuva viime viikon työvaiheista.

 

  

Vuoliaiset yläkerrassa.

Väliseinät on hirrestä harjaan asti. Yläkerran hirret olivat kaikki hyväkuntoisia ja se nopeutti paljon pystytystä.