9. kesäkuuta 2017

Vinokattojen alla



Miehellä on ollut kaksi viikkoa työlomaa. Kyllä onkin tämä loma mennyt huhkiessa, milloin pihatöiden ja milloin yläkerran parissa. Lisäksi mies on hoitanut lapsia, kun itse olen välillä tehnyt töitä.. onneksi toinen puoli lomasta vielä odottaa ja silloin pidetään sitä oikeaa lomaa ja mies päästetään heti alkuun opettelemaan purjehtimisen jaloja taitoja. Vaikka takana onkin paljon työtä ja hikipisaroita, niin lopussa kiitos seisoo. Ja tämän venymisen tuloksista, en malta olla vähän hihkumatta. :D




Olen malttamattomana kurkistellut portaiden yläpäästä aulaan, täällä on valoa ja avaruutta! Yläkerta on niin valmis, että se voidaan viimeisen lattiamaalikerroksen kuivumisen jälkeen ottaa käyttöön. Ja kun ensi viikolla aloitan kokoaikaisesti työt, saan kuin saankin aloittaa ne uutukaisessa työpisteessä. Työviikko myös käynnistyy minulla mielenkiintoisella projektilla, jossa suunnitellaan kotia vanhaan kansakouluun.




Lähiviikkoina on varmasti tiedossa enemmänkin kuvia yläkerrasta.
Ihanaa päästä sisustamaan myös lasten huoneita, vihdoinkin!






6 kommenttia:

  1. Voi että, miten hienoa, että teidän yläkertaa alkaa olla nyt valmis! Voin vain kuvitella, miten hienolta tuntuu, kun saa lisätilaa, oman työpisteen ja saa sisustella lasten huoneita. Ihanan valoisalta näyttää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, lisätilaa on kaivattu kipeästi. Tuntuu erityisen juhlavalta saada nämä yläkerran lisäneliöt käyttöön, kun ovat olleet niin kovan työn takana. On tuntunut, ettei oikein ole ollut edes aikaa, eikä aina voimiakaan niiden rakentamiseen. No pikku hiljaa ne sieltä on kuitenkin valmistuneet. :)

      Poista
  2. Varmasti hieno tunne - onnea :))

    VastaaPoista
  3. Kiitos Pilvi, on kyllä hieno tunne! :)

    VastaaPoista
  4. Upea ja niin ihanan valoisaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ikkunaton aula on yllättänyt valoisuudellaan. Portaikon ikkunasta tuntuu riittävän hyvin valoa myös aulaan. :)

      Poista