8. helmikuuta 2016

Lukunurkkaus ja tuvan parrujen maalausta



Täällä ollaan vielä kotona pienten toipilaiden kanssa. Ulkona on mitä kamalin harmaa vesikeli, joten päätin ryhtyä heti aamusta siivoamaan taloa sairastuvan jäljiltä kuntoon. Kummasti piristää omaakin mieltä, kun talossa tuoksuu suovalla pesty puhdas puulattia ja tuuletetut raikkaat matot!

Kotona ollessa pyöritän pienempää tavaraa aina toisinaan paikasta toiseen. Keinutuolikin seilaa milloin missäkin. Usein se on uunin vieressä, koska siinä on hyvä paikka nauttia uunin lämmöstä. Välillä taas keikautan tuolin lempinurkkaani pienen kaapin alle. Keinutuolin paikka tuvassa on varmasti usein keskellä lattiaa, mutta meillä se ei ole siihen asettunut ainakaan vielä. Tähänkään keinutuoli tuskin jää lopullisesti, sillä haaveilen saavani hankittua kaapin alle reilunkokoisen rottinkituolin ja hyvän lukulampun, niin että siihen muodostuisi mukava lukunurkkaus.




Viikonloppuna meillä oli aika hiljaista, kun lapset nukkuivat paljon. Päätin maalata tuvan parrut. Puoli vuotta tuijottelimme parruja ja mietimme tummennetaanko vai vaalennetaanko niitä. Lopulta päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska meidän parrut ovat melko massiiviset, eikä huonekorkeus ole mitenkään päätä huimaava. Lopulta tuntui paremmalta vaihtoehdolta keventää katon ilmettä vaaleilla parruilla. Parruissa on vasta ensimmäinen maalikerros, joten puu kuultaa alta eikä sävy näytä vielä aivan oikealta. Olipa mukava taas maalata.  Ehkä maaliskuussa pääsemme aloittamaan myös eteisen ja kuistin maalausta, odotan jo innolla!









2 kommenttia:

  1. Hurjan kaunis keinutuoli. Yksilö. Tekee mieli sanoa "hän". Hän on hurjan kaunis.

    Vaaleanpunainen seinä kiehtoo minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona! Keinutuoli oli tullessaan aika ruman näköinen kellertävässä likaisessa maalipinnassaan, mutta sen alta kuoriutui kaunis yksilö! Nyt se näyttää siltä, kuin olisi aina ollut tuvassamme.

      Muutama vuosi sitten, en olisi ehkä uskonut, että olohuoneessamme tulee olemaan vaaleanpunaiset seinät. Mutta perehtyessäni perinneväreihin tämä valinta alkoi tuntua ihan luontevalta. Näin vielä monessa museossa saman väriset seinät ja se sinetöi lopullisesti päätöksen maalata seinät tällä värillä. Lumppupaperin karuus sekä roiskemaalaus yhdistettynä tähän väriin, ei tee seinästä liian hempeän näköistä. Väri on yllättävän rauhallinen ja lämpimän kodikas.

      Poista