Keinutuoli oli pitkälle 1900-luvulle status- eli ylellisyysesine, jota kaikki eivät pystyneet hankkimaan. Niin talonpoikaistaloissa kuin kaupunkikodeissa se on usein ollut mukavin ja arvokkain istuin, isännän tai emännän paikka, jonka tarjoaminen vieraan istuimeksi on osoittanut kunnioitusta ja arvonantoa. Kursivoitu teksti lainattu täältä.
Tunnetko sinä suomalaisen keinutuolin historian? Tiedätkö, miten keinutuoli tuli aikoinaan Suomeen? Historia on hämmästyttävän lyhyt. Tuossapa yllä linkki Kansallismuseon sivuille, jossa voi käydä lukemassa pikaperehdytyksen keinutuolien historiaan.
Jos siis elettäisiin aikaa sata vuotta sitten, täällä myhäilisi tyytyväinen isäntäpari uutukaista ylellisyysesinettään ihaillen. Mutta tämä nakkilalainen keinutuoli tuli meille melkein puolivahingossa miehen ostaman huonekalukuorman mukana. Tietenkin mies ihastui siihen oikopäätä ja kantoi sen suoraan tupaan. Likainen, kellertävä ja lohkeileva maalipinta ei aluksi oikein riemastuttanut minua, mutta täytyy myöntää, että mukavahan siihen on istahtaa uunin lämmöstä nauttimaan! Mies alkoikin välittömästi poistaa moittimaani maalikerrosta, joten näyttänee, että tämä tuli jäädäkseen. :D
Meillä menikin eilen aivan yömyöhään, kun etsimme tietoa keinutuoleista. Nakkilalaisia keinutuoleja on alettu valmistaa 1850- luvulla ja niiden selkänojissa, eli noissa vaakapuissa, on ollut kauniit biedermeiertyyliset koristukset. Olisiko malli vuosisadan loppua kohden yksinkertaistunut meidän keinutuolin näköiseksi? 1900 -luvulle tultaessa siirryttiin valmistamaan pystysuuntaisia pinnaselkänojia, jotka ovat varmasti jokaiselle tuttuja. Aika mielenkiintoista on, että säätyläiskodeissa kansanomainen keinutuoli pääsi osaksi salin kalustusta.
Tämäkin keinutuoli on ehtinyt nähdä monenlaista. Monet murheet on keinuteltu tyyntymään sen sylissä. Onko siihen istahtanut talon emäntä miettimään ehdittäviä askareita tai sodassa olevan puolisonsa kohtaloa. Minkälaisia ajatuksia, iloja ja suruja, meidän päässämme risteilee kunakin aikana ja missä me haluamme ne jäsentää mielemme sopukoihin. Keinutuoli on siihen varmasti yksi mainio paikka tänäkin aikana.
Eilen ehdin pitkästä aikaa piipahtamaan kirpputorille. Sieltä löytyi vanha pata muutamalla eurolla kolmijalan päälle. Pata on ehjä ja hyväkuntoinen, mutta aika ruosteinen. Tämä on kyllä aivan ihastuttava kapine myös monenlaisille asetelmille.
Huonekalukuormassa tuli myös kuusi tuolia. Siinä ne nököttää tuvan nurkassa odottaen loppusijoituspaikkaansa. Yksi on keittiössä koristeena. Nyt saankin miettiä, mihin pyöritän nämä kaikki uudet huonekalutulokkaat!
Mielenkiintoinen tuo keinutuolin historia! Ja niin ihana tuo teidän keinutuoli kuten tuolitkin <3 vanhoissa huonekaluissa on tunnetta. Elämää nähneinä niillä olisi niin paljon kerrottavaa, jos vain puhua osaisivat.
VastaaPoistaEikös olekin! Mulle tuo keinutuoli on ollut jotenkin sellainen huonekalu, etten ole oikein pysähtynyt ajattelemaan sen tarinaa. Ehkä keinutuoleja on niin paljon ja joka paikassa, että niitä ei oikein enään näe, ellei tule vastaan joku todella harvinaisuus. Olin ihan innoissani, että meidänkin nakkilalaisella on pitkät perinteet ja viehättävä historia. Nyt katselen sitä aivan eri kantilta. :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSiis ihana keinutuoli ja ihana tarina. Vanhat esineet on niin ihania, kun niillä on tarina. Kauniisti aurinko paistaa jo teidän pirttiin.
VastaaPoistaNyt, kun keinu on puhdistettu melkein kokonaan tuosta kellertävästä maalista, se näyttää tosi ihanalta. Tuntuu, että sen kuuluu olla vähän tummemman värinen.
PoistaHuomaa kyllä, että valo on jo lisääntynyt. Ihanaa!
Vihdoinkin lapset nukkuvat! Piti aiemmin kirjoittaa että ihana kaappi ja pigmentit! Aina joku kiipeilee syliin kun istun tietokoneen eteen... Teettekö omaa pellavaöljymaalia, äggoljetempera vai limfärg?! (suomeksi mikä?) Olisi kiva tietää mitä mieltä ja minkälaisia kokemuksia näistä on? Itse pitäisi löytää aikaa oppimaan tästä enemmän, äggoljetempera kuulostaa niin ihanalta, vispata munat ja pigmentit siihen!
VastaaPoistaSitten kiettiösta, mistä teidän keittiö?!
Ihana keinutuoli! Miellä keinutuoli odottaa muuttoa taloon... :-)
Kiitos Sabina! Meillä on maalattu tähän asti lähes kaikki pinnat Ottossonin ja Gysingen pellavaöljymaaleilla, joita olen tarpeen vaatiessa vielä sävyttänyt omilla bigmenteillä haluttuun suuntaan. Halusin sellaiset pinnat, joita voi pestä tarvittaessa huoletta.
PoistaMunaöljytemperaa (äggöljetempera) ja liimamaalia (limfärg) olen käyttänyt taidekäytössä. Munaöljytemperalla tein kokeiluja täällä, kun harkitsin sitä makuuhuoneen seiniin. Sillä saisi varmasti hienon silkinhimmeän pinnan ja se käy hyvin myös huonekaluihin. Olen kuullut, että se kestää hyvin kulutusta ja pesua toisin kuin liimamaali. Liimamaali on hyvä ja perinteinen maali seinämaalauksiin ja kattoon, mutta ei ehkä kannata laittaa sellaisiin paikkoihin, joita täytyy pestä. Bigmenteistä olen ajatellut tehdä pellavaöljylasuurin välioviimme sekä muutamiin huonekaluihin. Joskus olen hiertänyt bigmenttiä vain pellavaöljyyn ja maalannut sillä, esimerkiksi korvaushirsiä olen sävyttänyt näin. Hyviä maalinvalmistusohjeita löytyy muun muassa Lena Nesslen kirjasta Sablonimaalaus.
Keittiönkaapit rakensimme itse. Runko on tehty liimapuulevyistä ja ovet helmipaneelista (pärlspanel). Kaapit on maalattu pellavaöljymaalilla.
Keinutuoli on kyllä kotonaan täällä tuvassa! :)
Kiitos vastauksesta! Mietimme kaikenlaista juuri nyt. Odotamme kevättä ja kesää että pääsee taas maalaamaan, olisihan ollut se suuri ulkorakennus missä olisi saanut työskennellä myös talvella! Impressing että teitte itse keittiön! Tosi hieno!
PoistaOlen varmaan kysynyt jotakin ennenkin mutta en aina muista hakea missä ne kommentin ovat! ;-)
PoistaIhanaa miettiä kaikenlaista ja vielä ihanampaa päästä toteuttamaan! Mekin odotamme, että saamme jatkaa maalauksia keväällä.
PoistaUseat sanovat, että vasta kotieläin tekee kodin, mutta itse tykkään kodin muodostuvan niistä esineistä ja asioista joista itse pidämme. Ja minullehen ne ovat juurikin nuo vanhat huonekalut. Niiden avulla myös uuteen kotiin saa mukavasti historiaa ja rosoisuutta. Tuo miehesi bongaama keinutuoli on kerrassaan ihastuttava ja uskoisinkin sille olevan paljon käyttöä kodissanne, sen lisäksi, että on kodikas ja kaunis. Mukavaa kun on ihmisiä jotka osaavat arvostaa vanhoja huonekaluja ja joilla on koti, jossa ne pääsevät myös oikeuksiinsa, kuten teillä:)Tykkään kovasti.
VastaaPoistaTaitaaa se niin olla, että ympärille täytyy saada niitä mieluisia esineitä, joista kotoisa olo syntyy. Meille olisi kyllä lemmikkieläinkin tervetullut. Olen aina, ihan aina, ihaillut vanhoja huonekaluja, mutta vasta nyt tuntuu, että on sellainen paikka asua, johon niitä viitsii hankkia. Erityisesti pidän talonpoikaisantiikista. Tuntuu, kuin talonpoikaiskalusteet olisivat uniikkeja taideteoksia, kun niissä yhdistyy eri tyylisuuntia ja mitä hurjempia värejä. Niissä on niin vahvasti tekijän ja maalarin kädenjälki näkyvissä.
PoistaKeinutuoli tuo kyllä nimenomaan kodikkuutta mukanaan ja näyttää siltä, kuin se olisi aina ollut täällä. Aluksi ajattelin, että voi ei, uusi projeksi taas! Mutta maalit on nyt poistettu, puuosat onneksi tukevat ja täysin kunnossa. Ei muuta kuin uusi mieluinen maalikerros päälle ja kovaan käyttöön. :)
Nordiska museetissa Tukholmassa on tällä hetkellä (ja syyskuuhun 2016 saakka)hieno näyttely maalatuista talonpoikaishuonekaluista. Museo itsessänkin on elämys ja täynnä ihan mahtavia perusnäyttelyitä. Kävimme just ennen joulua. http://www.nordiskamuseet.se/utstallningar/rejalt-retro
VastaaPoistaSuosittelen todella! Teidän keinutuoli on aivan ihana.
Kiitos paljon vinkistä! Todella mielenkiintoista, voisi olla mahdollisuus käydäkin. Edellisessä postauksessa mainitsemassani kirjassa oli jonkin verran esitelty noita huonekaluja, ne on ihmeellisiä!
PoistaERITTÄIN kaunis kiikkutuoli;)
VastaaPoistaKiitos Hyvä Mieli, keinutuolista tuli kertaheitolla talon suosituin istuin. Aina on joku siinä keinuttelemassa. :)
Poista