Ruotsissa, osa 2

Matkamme jatkui seuraavana aamuna Söderhamniin, jonka lähettyvillä sijaitsi yksi seitsemästä hälsingeläistaloista, jotka on valittu UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Tiesimme, että nämä kohteet ovat avoinna pääsääntöisesti vain kesäaikaan, mutta päätimme poiketa katsomaan paria matkan varrelle sattuvaa taloa ulkoapäin. Voin kuvitella, että nämä talot ovat kesällä upeita matkailukohteita kahviloineen ja tapahtumineen ja niissä riitäisi yllin kyllin tutkittavaa yhdelle reissulle..

Juuri tämä talo on parina päivänä viikossa avoinna muulloinkin, mutta emme sattuneet paikalle aukioloajan puitteissa. Koska pihapiirissä oli pieni putiikki ja puusepän verstas, uskallauduin kurkistelemaan myös pihan puolelle ja kuinkas ollakkaan pääsimme sisälle ja saimme kiertää ja tutkia taloa kaikessa rauhassa. Teimme vielä ostoksiakin piharakennuksen putiikissa.

Erik-Anders

Heti eteisessä tiesi, että talo tulee olemaan elämys!

Jotakin tuttua tässä nurkkakomerossa..

Yläkerran  toisessa päädyssä oli hieman uudempi keittiö 30-luvulta.

Jatkoimme matkaa Bollnäsiin, jonka läheisyydessä kävimme katsomassa vielä toista kohdetta. Arvoitukseksi jäi, mitä näiden rakennuksien sisältä löytyy.

Jon-Lars

Bollnäsin ruokapaikassa ja hälsingeläistalojen parissa vierähti hyvä tovi ja lopulta myöhästyimme suunnitellusta käyntikohteesta Carl ja Karin Larssonin Sundbornin kotimuseosta.. Oli kuitenkin hienoa nähdä tämä paikka, koko kylässä vallitsi sellainen pysähtynyt idylli, kuin olisi suoraan astunut Larssonin kuvien maailmaan. Myöhästyminen jäi kyllä sen verran kaivelemaan, että tänne täytyy varmasti vielä tulla uudelleen..

Talon isäntäkin tarkkaili räystään alta puutarhaansa saapuneita muukalaisia.

Samalta kylältä vielä.. Matkalla näimme aina toinen toistaan upeampia ulko-ovia ja kuisteja.

Punaisten tupien jälkeen ajelimme yöksi Gävleen ja nautimme vuorostaan kaupunkitunnelmista.. Gävle on kaunis noin 70 000 asukkaan kaupunki rannikolla, teimme vielä hyvän iltalenkin joenrantaa kävellen ja vanhaakaupunkia katsellen.