Keittiön lattia valmis

Täällä sataa vettä ja päivä on mitä harmain, eikä ole oikein otollinen hyville valokuville, mutta päätin muutaman räpsäistä. Keittiön lattia on valmis, mutta annamme sen vielä kuivua rauhassa ennen kalusteiden paikalleen laittoa. Lattia näytti aika siniseltä aiemmissa kuvissa, kun siinä oli vain pohjamaali, mutta lopullinen sävy on lämmin ruskeanharmaa. Aika paljon lattian maalaus toi valoa keittiöön. Sen huomaa erityisesti näin harmaana päivänä.

Kylppärin ovi uudessa tummemmassa ilmeessään. Ovet ovat olleet tosi työläät kokonaisuudessaan.. välillä on tullut mieleen, että vetäisiskö jonkun helpon peittävän maalin vaan päälle. Mutta en ole vielä antanut periksi, kun mielessä on kuva tummista ovista, joista hieman puu saa kuultaa alta. Jos ei onnistu, niin maalataan sitten päälle.

Nyt olisi niin hyvä maalata myös nämä eteisen kaapit, mutta en millään osaa päättää, mitä niihin tekisin ja  haluaisin. Tai oikeastaan tiedänkin, mutta samalla epäilen, osaanko kylmiltään tehdä ootrausta ja marmorointia?? Hah, ehkä olisi syytä vähän harjoitella..  ;) Mies sanoi, että koita pois, saahan sen maalattua päälle.

Näissä Ruotsissa otetuissa kuvissa on jotakin sen suuntaista, jota näkisin mielelläni meilläkin eteisessä.

Pahoittelen tätä epätarkkaa kuvaa, mutta minä niin tyykkään näistä muhkuraisista elämää nähneistä kynnyksistä!

Tänään mieleni oli yhtä harmaa, kuin kurja keli ulkona, mutta talolla piipahdus oli jotenkin taas voimaannuttava kokemus. Mistä sitä virtaa tuleekaan, kun katselee hetken ympärilleen ja alkaa miettiä, mitä tuolle tekisin, minkä väriseksi tuon maalaisin.

Toivottavasti pian paistaa taas kevätaurinko!

Kirjan sain

Tämä kirja oli poistettu kirjastosta ja ilmeisesti huonokuntoisuutensa vuoksi joutunut aivan roskikseen asti, mutta tuttu kirjaston työntekijä oli poiminut kirjan talteen ja tuonut sen postilaatikkoomme. Voi, minkä kirjan sainkaan käsiini ja aivan omaan kirjahyllyyni! Kirjan on kirjoittanut Toivo Vuorela ja se on julkaistu vuonna 1949. Olen varovaisesti lueskellut kirjaa ja todennut, että pohjalaistalon omistajana, sain kyllä aarteen käsiini. :)

Vaikka omaa taloa ei ole ollut tarkoitus museoksi kunnostaa ja kalustaa, minusta on todella mielenkiintoista silti tietää, miten pohjaistalot ovat kehittyneet aina huippuunsa asti, kuinka ne on aikoinaan kalustettu, missä käyttötarkoituksessa huoneet ovat olleet, kuinka pihapiiri on rakentunut jne.  Tässä kirjassa on mielestäni myös aivan ainutlaatuisia kuvia pohjalaistaloista ja vanhoja kuvia. Taloja ei ole vielä ehditty tärvellä eriste- ja ikkunamuutoksin.

Jo 40-luvulla on oltu huolissaan siitä, että pohjalaistalot ovat häviämässä tutkimuksen ulottuvilta.

Kirjan kirjoittaja arvosteli ankarin sanoin jälkeenpäin rakennettuja kuisteja. Kuistit kertoivat häneen mukaansa kansanomaisen tyylitajun katkeamisesta.

Oikein perinteiseen tyyliin sisustavalle nämä piirrokset ovat mainioita! Meillä kalustus on niin vaillinainen, että ei olisi edes mahdollista kalustaa näin.

Piharakennukset ovatkin sitten aivan oma lukunsa. Emme ole ehtineet keskittymään niihin kovin perusteellisesti. Haaveissa olisi, että joskus tulevaisuudessa meilläkin olisi umpipiha. Saataisiin vielä pieniä aittoja riviin myös tontin pohjoissivulle.

Tästä kirjasta on meille valtavasti apua ja hyötyä. Suosittelisin tätä myös kaikille, jotka haaveilevat pohjalaistalon kunnostamisesta tai rakentamisesta tai ovat muuten kiinnostuneita pohjalaistalojen historiasta.

Ovien maalausta

Tässä syy, miksi asumme hetken muualla. Kun lattiat, ovet, listat ja huonekalut ovat märkänä maalista, ei täällä paljon pienten lasten kanssa asustella. Nämä maalit, kun ei aivan muutamassa tunnissa tai päivässä kuivu. Joku olikin jo huolestuneena kysellyt, miksi automme aina vain on läheisen rivitalon pihassa. Lusikat ei siis ole menossa jakoon, vaan hyvässä yhteisymmärryksessä täällä viimeistellään kotiamme valmiiksi! ;D

Eilen illalla maalasin paitsi huonekaluja, myös ensimmäisen välioven. Osassa ovista on sen verran ruhjeita ja paikkauksia, että päätimme maalata ne hieman tummemmiksi ja peittävämmällä maalilla, kuin ensin ajattelin. Sen verran ohuesti kuitenkin maalasin, että puu kuultaa vielä alta. Kuvissa maali on märkää ja näyttää omaan silmääni punaisemmalta, kuin oikeastaan on. Tuntuu kivalta saada jotakin dramaattisemman väristä taloon. Talonpoikaistaloon, kun kuuluu voimakkaat värit. Olen kokenut tämän yhtenä haasteena sisustusvalinnoissa, haluan joukkoon alkuperäisiä talolle luontevia värejä, mutta samalla on pitänyt taiteilla valoisuuden säilymisen kanssa. Tällaisista haasteista tykkään! Nyt odotellaan, että maali kuivuu ja pinta himmenee kauniisti.

Vasemmanpuoleisessa ovessa on vähän pohjamaalattu epäsiistejä kohtia. Ovien tummuusaste muuttui kyllä aika voimakkaasti. Huomenna taas jatkamme maalauksia ja pääsiäisen pyhät maalit saavat kuivua rauhassa.

Rauhallista pääsiäisen aikaa blogin lukijoille!

-Elina-

Keittiöstä

Keittiön lattia on jo jokin aika sitten pohjamaalattu Ottossonin pellavaöljymaalilla. Pellavaöljymaalista tulee kyllä ihanan lämmin ja mattamainen pinta näin maalatuksi lattiapinnaksi.

Hirsiseiniä mietitään edelleen.. nyt on se aika vuodesta, jolloin ne eivät näytä lainkaan liian tummilta. Talvella minun teki mieli raikastaa niitä jotenkin, mutta harkitaan vielä.

Pian saisi ovetkin maalata. Harmi, kun joissakin ovissa on sen verran paikkauksia, että ihan ohut lasuuri tuskin tulee korjaamaan asiaa. Täytyy ehkä kuitenkin päätyä vähän peittävämpään pintakäsittelyyn.

Ihanaa, kun talo tulvii taas valoa ja maalit kuivuvat verrattain nopeasti!

Maalaustyöt etenevät

Meillä on maalattu vähän joka huoneessa jotakin. Tuntuu, että talo kaunistuu ja raikastuu pala palalta, viimeistely tekee ihmeitä. Kuistissa on seinät, listat, ikkunanpielet ja lattia pohjamaalattu. Tässä tulee pieni kuvamaistiainen kaiken hulinan keskeltä. :)

Monta rautaa tulessa

Meillä on käynyt melkoinen vilske. On ollut niin monenlaisia asioita yhtä aikaa työnalla, että blogiin en ole ehtinyt kuulumisia päivittämään. Kaiken lisäksi olemme evakossa talostamme. Ja miksi? Siksi, että täällä on poistettu pahalle käryäviä maaleja huonekaluista, ovista, kynnyksistä ja pian pinnat taas saavat uutta maalia kylkiinsä, jolloin meidän porukalla asuminen ei täällä onnistu. Onneksi saimme tukikohdaksemme maaliskuun ajaksi rivariasunnon tuosta pellon toiselta puolen, joten arki rullaa kohtuullisen hyvin kahden lähekkäin olevan asunnon välillä.

Vaikka evakkoasumisessa on oma riesansa, on hirveän mukavaa, kun saamme viimeisteltyä alakerran maalaustyöt! Minä olen myös leikannut sormenpäät kipeänä sabluunoita, vihdoinkin pääsen aloittamaan porstuakamarin seinien koristemaalaukset. Tämä kevät ja koko vuosi näyttää aika mielenkiintoiselta. Meillä on monenlaista mukavaa vireillä ja kiinnostavia kohtaamisia tiedossa. Näistä aikanaan kirjoittelen myös tänne blogiin. Mutta nyt voi olla, että blogi hetken elää hiljaiseloa, sillä täällä keskitytään pitämään kaikki raudat tulessa. ;)

Jyväskylä -Toivolan Vanha Piha

Meillä on tapana usein lomilla suunnata johonkin kaupunkiin. Tämän taviloman kaupunkikohteeksi valitsimme Jyväskylän. Vakioasioita kaupunkivierailuissa on museokäynti ja tunnelmallisen kahvilan tai ravintolan etsiminen. Jyväskylässä ne löytyivät samasta pihapiiristä -Toivolan Vanhasta Pihasta. Vanhaan tapaani jaan taas museokuvat tänne blogiini. Palaan niihin usein, kun mietin jonkin tilan sisustusta tai värimaailmaa. Blogi taitaa olla minulle myös rakennuspäiväkirjan lisäksi idealeikekirja, johon on hyvä laittaa muistiin rakentamista tai sisustamista inspiroivat asiat.

Toivolan Vanha Piha on ihastuttava paikka käsityöläispuoteineen, museorakennuksineen ja kahviloineen. Kuparisepän talon värimaailma, savirapatut ja liimamaalatut seinät olivat läkähdyttävän kauniit! Voisin siirtää ne suoraan taloomme, jos se vain olisi mahdollista.. Keltaisesta kammarista saimme inspiraatiota tytön huoneen värimaailmaan. Talo oli täynnä myös kauniita uuneja, tuollaiset yksinkertaiset ja sirot pystyuunit olisi minusta myös todella kauniita.

Kuparisepän talon kadunpuoleinen julkisivu.